Onnittelen puolustusvaliokuntaa maltillisesti ja asiantuntevasti lausunnosta hallituksen aselakiesitykseen. Erityisen iloinen olen valiokunnan osoittamasta lähdekritiikistä. Lausunnossaan todetaan lainvalmistelun tehdyn tavalla,
”jota ei voida pitää asianmukaisena valmisteluna”.
Puolustusvaliokunta toistaa lausunnossaan myös jo perustuslakivaliokunnan lausuman lakiesityksen perustuslainvastaisuudesta. Itseäni ilahduttaa suuresti puolustusvaliokunnan ilmaisema vahva kanta reserviläisten sotilastaitojen ja maanpuolustustahdon ylläpitämisen puolesta. Valiokunta kirjoittaa lausunnossaan, että aseen hyväksyttävänä käyttötarkoituksena tulee huomioida myös vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta ja siihen liittyvä ammunnan harjoittelu.
”Reservin suuresta koosta johtuen reserviläisten ampumataitoa ei kyetä ylläpitämään pelkästään puolustusvoimien kertausharjoituksissa. Reservin aktiivinen ja omaehtoinen ampumatoiminta, joka kuuluu kaikkien reserviläisjärjestöjen säännönmukaiseen perustoimintaan, ylläpitää koko maan puolustamiseen tarvittavaa suorituskykyä, kenttäkelpoisuutta ja maanpuolustustahtoa.”
Onnittelen puolustusvaliokuntaa vielä kerran viileän analyyttisestä ja johdonmukaisesta lausunnosta. Teksti on niin selkeää, että yhdistettynä perustuslakivaliokunnan lausunnon kanssa sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan tulevan lausunnon kanssa hallintovaliokunnalla on vahva pohja laatia lakimietintö eduskunnalle. Ja tässä mietinnössä tulee reserviläistoiminnan jatkuminen olla mukana. Senhän edellytyksenä on reserviläisten sotilaallisia valmiuksia kehittävien soveltavien ammuntojen jatkuminen. Reservi menettäessään ampumataitonsa menettäisi tärkeimmän valmiutensa. Ampumataito on sotilaan taidoista tärkein. Kiitän myös valiokuntaa paneutumisesta tehtäväänsä, niin paljon lisätyötä lain tendenssimäinen valmistelu ja demokraattisen lainvalmisteluprosessin laiminlyönti virkamiesvalmistelussa on aiheuttanut. Kiitos!
Jarmo Nieminen
Harrastus: metsästys
vuodesta 1974 alkaen.
Ammatti: sotilas
vuodesta 1978 alkaen.
PS. Puolustusvaliokunta pitää lausunnossa tutkimisen arvoisena pitäisikö ampuma-aseen hankkineet henkilöt velvoittaa suorittamaan ampumakortti. Vastaan kokemuksestani, että pitäisi. Kyseinen kortti toteutuisi hyväksytyn varusmiespalveluksen perusteella. Niin valiokuntakin esittää. Metsästysaseiden osalta kortti tulisi liittää osaksi metsästystutkintoa, ei erilliseksi ampumakouluttajan todistukseksi. Toki sellainenkin voitaisiin myös metsästysaseisiin myöntää. Rata-ammunta-aseiden osalta ampujakouluttajan myöntämä hyväksytty ampumakurssi olisi vaadittava hankintaluvan peruste.
Kirjoitin aamulla otsikolla ”Voittaako tunne järjen – aselakia säädetään perustuslaista piittaamatta”. Voinko todeta perustuslakivaliokunnan osalta huoleni olleen perustellun, vai enkö voi? Valiokunnan juuri valmistuneen yksimielisen lausunnon mukaan
Ampumaseuran jäsenyys
”… valiokunta ei hyväksy, että ampuma-seuran jäsenyys olisi ampuma-urheilussa ja -harrastuksessa käytettävän käsiaseen luvansaannin edellytyksenä, koska se olisi yhdistymisvapauden vastaista.”
Lääketieteellinen arvio ampuma-aseen hankkimisen ja hallussapidon edellytyksenä
”Lääkärin, muun terveydenhuollon ammattihenkilön ja sotilasviranomaisen ilmoitusoikeutta ampuma-aseen hallussapitoon sopimattomasta henkilöstä on täsmennettävä…” Mm. ”Lääketieteellinen arvio pyydettäisiin perustelujen mukaan kuitenkin ainoastaan silloin, kun saatujen tietojen tai haastattelun perusteella olisi syytä epäillä luvanhakijan henkilökohtaista sopivuutta.”
Ilmoitusoikeus
”Lääkärillä ja muulla terveydenhuollon ammattihenkilöllä on ampuma-aselakiehdotuksen 114 §:n 1 momentin mukaan perustellusta syystä oikeus salassapitosäännösten estämättä tehdä poliisille ilmoitus henkilöstä, joka saattaa olla sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.”
”… asevelvollisuusrekisteristä voidaan salassapitovelvollisuuden estämättä antaa välttämättömiä tietoja ampuma-aselain mukaisen luvanhakijan ja -haltijan sekä hyväksynnän saajaksi haettavan ja hyväksynnän saaneen henkilökohtaisen sopivuuden arviointia varten asevelvollisen palveluksesta ja palveluskelpoisuudesta.”
Hankkimisluvan saajan ikäraja
”Ampuma-aseiden hankinnan ja hallussapidon edellytyksiä tiukennetaan mm. ikärajaa korottamalla ja edellyttämällä käsiaseen haltijalta 20 vuoden ikää …”
”Muuhun ampuma-aseeseen hankkimislupa voidaan antaa 18 vuotta täyttäneelle henkilölle.”
Soveltuvuustesti
”Ampuma-aselakiehdotuksen 45 c §:n 1 momentin mukaan hankkimislupahakemuksen käsittelyn edellytyksenä on, että luvanhakija suorittaa lupaviranomaisen järjestämän hakijan henkilökohtaista sopivuutta selvittävän soveltuvuustestin.”
(Hallituksen esityksen em kohta, 45 C 1: Hankkimislupaa koskevan hakemuksen käsittelyn edellytyksenä on, että luvanhakija suorittaa lupaviranomaisen järjestämän hänen henkilökohtaista sopivuuttaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon selvittävän soveltuvuustestin. Testin tulosta ei voida käyttää kielteisen lupapäätöksen perusteena. Testin tulosta saadaan käyttää vain luvanhakijan henkilökohtaista sopivuutta koskevassa arvioinnissa.).
Kotirauhan piiriin ulottuva tarkastus
”Poliisi voi tarkastaa, noudattaako ampuma-aseen haltija aseen säilyttämisestä annettuja säännöksi. Tarkastus voidaan ulottaa kotirauhan piiriin, jos se on välttämätöntä asian selvittämiseksi.”
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa osallistuivat vpj. Jacob Söderman /sd jäs. Elsi Katainen /kesk Esko Kiviranta /kesk Kari Kärkkäinen /kd (osittain) Elisabeth Nauclér /r Ville Niinistö /vihr Johanna Ojala-Niemelä /sd Tuula Peltonen /sd Veijo Puhjo /vas Tapani Tölli /kesk Ulla-Maj Wideroos /r vjäs. Juha Hakola /kok Hannu Hoskonen /kesk
Hallituksen iltakoulu päätti Kauhajoen tapahtumien jälkeen lokakuussa 2008 aselain sisällön paniikissa, ja sen sisältöinen lakiesitys myös vielä on. Nyt eduskunnan valiokuntakäsittelyssä oleva hallituksen aselakiesitys ei asiantuntijalausuntojen mukaan kunnioita perustuslakia eikä valtioneuvoston määrittämiä periaatteita lakivalmisteluista.
Professori Eilavaara
Pertti Eilavaara — eurooppaoikeuteen ja perustuslakiin perehtynyt professori — oli 13.11.2009 kuultavana perustuslakivaliokunnassa valmistelussa olevasta aselaista. Hän tyrmäsi lausunnossaan lakiesityksen perustuslain vastaisena ja moitti lakia valmistelleiden virkamiesten epädemokraattisesta työstä syrjäyttäessään asiantuntijajärjestöt valmistelun ulkopuolelle.
Lausunnossa osoitetaan laki perustuslain vastaiseksi. Laki toteutuessaan ei kunnioittaisi yhdistymisvapautta, kotirauhaa, yksityisyyden ja omaisuuden suojaa. Laki myös edellyttäisi ampumaurheilun harrastajilta ja osin myös metsästäjiltä harrastuneisuuden aktiivisuuden osoittamista sekä velvoittaisi erilaisia terveysviranomaisia antamaan poliisille lausuntoja potilaistaan ja asiakkaistaan.
Eilen, 28.10.2010, julkaistu toimittaja Risto Kunnaksen laatima Iltalehden uutinen ”Täystyrmäys”, otsikkonsa mukaisesti, tyrmäsi aselakivalmistelun. Samanaikaisesti oikeusministeriö tiedotti OECD:n Suomelle antamista kehuista lainvalmistelun laatustrategiasta. Lisäksi aiemmin, 11.3.2010, valtioneuvosto hyväksyi uudet säädösvalmistelun kuulemisohjeet. Ohjeet koskevat sidosryhmien näkemysten, tietojen ja kokemusten hankkimista lakien, asetusten ja oikeussääntöjä sisältävien määräysten valmistelussa. Sidosryhmiä ovat esim. viranomaiset, asiantuntijat, järjestöt, yritykset ja kansalaiset. Ohje valmistui valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön asettamassa valtionhallinnon vuorovaikutuskäytäntöjen parantamishankkeessa, jonka loppuraportti julkaistiin 4.6.2009.
Ampumaurheilun, asealan, metsästäjä- ja maanpuolustusjärjestöjen, kuten myös maa- ja metsätalousministeriön ja Suomen Lääkäriliiton lausunnot syrjäytettiin pääministerin ja sisäasianministerin puheenvuorojen mukaan, koska ne poikkesivat hallituksen iltakoulun linjauksista.
Lain säätämisen motiivi
On perin kummallista, miten juuri aselainsäädäntöä ollaan jyräämässä läpi vastoin kaikkea sitä, mitä Suomen kansa lainsäädäntötyöltä edellyttää. Näin merkittävällä asialla politikointi on vaarallista ja asettaa päätöksen tekijät eettisesti outoon valoon: eikö turvallisuuteen liittyvissä asioissa juuri analyyttisen ja johdonmukaisen päätöksentekokyvyn tulisi korostua tunteen sijaan. Eilavaara vesittää lausunnossaan hallituksen iltakoulun linjauksen aselainsäädännön perusteista: ”vaikka lakiesityksen taustalla ovat viime vuosien joukkomurhat, mitkään pykälät eivät olisi niitä voineet estää”.
Esitetyillä aselakisäädöksillä ei lisätä yhteiskunnan turvallisuutta. Päinvastoin, sillä kasvatetaan rikollisuutta ja siten turvattomuutta. Hallitus painoi paniikkinappia aikoinaan, tehden silloin mielestään rationaalisen (?) päätöksen, kun olisi pitänyt tehdä väyryset ja miettiä, mitkä lainsäädännön vaikutukset oikeasti olisivat. Aselakiesitys on osoittautunut perusteettomaksi, asiantuntemattomasti valmistelluksi ja suurelta osin perustuslain vastaiseksi. Nyt pitää ottaa käyttöön reset-nappula ja tehdä korjausliikkeet suomalaisten perusoikeuksia, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa loukkaavan lain synnyn estämiseksi.
Eduskuntakäsittely
Toki lain perimmäinen tavoite, aseturvallisuuden lisääminen on ensiarvoisen tärkeää. Sitä ei halua kyseenalaistaa kukaan. Nyt vain lakiin valitut keinot ovat väärät. Onneksi asian valmistelu on vielä käynnissä. Valiokunnat ovat paikanneet ansiokkaasti lainsäädäntötyön periaatteiden laiminlyöntiä sisäasianministeriön valmistelussa, siis asiantuntijajärjestöjen kuulemista, tai paremminkin niiden asiantuntijalausuntojen huomioonottamattomuutta. Voidaankin todeta, että laadittu esitys ei osoita asiantuntijuutta. Valiokuntiin on nyt kiirinyt kansalaisten ja laajan järjestökentän huoli lakivalmistelun heikkouksista.
Perustuslakivaliokunta pitää tänään 29.4.2010 viimeisen istuntonsa aselakiesityksestä. Tämän jälkeen hallintovaliokunta jatkaa mietinnön koostamisen eduskunnan täysistuntoa varten. Laki tullee eduskunnan päätettäväksi kevätistuntokauden lopulla.
Valmistelussa oleva aselaki [i] kaventaa metsästysoikeutta puuttumalla totuttuihin ja käytännössä tehokkaaksi ja turvallisiksi osoittautuneisiin metsästysmuotoihin. Lain tarkoitus on poistaa pistoolit metsästäjiltä. – Kaventaako valmisteilla oleva aselainsäädäntö mahdollisuutta harrastaa metsästystä, on jo aiheellisesti kysytty. Voidaankin yhtä perustellusti jatkaa, että laki osaltaan on tarkoitettu rajoittamaan metsästystä.
Lain valmistelija ei ole ottanut huomioon muun muassa maa- ja metsätalousministeriön antamaa perusteellista lausuntoa:
Maa- ja metsätalousministeriö on kannattanut eläinten ampumiseen tarvittavan hankkimisluvan myöntämistä .22 LR –kaliiperisiin käsiaseisiin. Ministeriö on kuitenkin katsonut, että esityksellä on vaikutuksia riistatalouteen, eli metsästyksen ja riistanhoidon järjestämiseen. Aseen tyyppiä ja toimintatapaa rajoittavaa sääntelyä ei voida pitää metsästyslainsäädännön mukaiseen eläinten ampumiseen käytettävien aseiden osalta perusteltuna esityksen tavoitteena olevan aseturvallisuuden lisäämisen näkökulmasta. Aseen tulee myös ominaisuuksiltaan olla sellainen, että sillä on mahdollista ampua mahdollisimman nopeasti tarvittaessa useampi kuin yksi laukaus. Kertatulitoiminen pienoispistooli ei täytä kaikissa käytännön tilanteissa näitä lähinnä eläinsuojelun näkökulmasta asetettuja vaatimuksia. Lippaallisella kertatulella toimiva pienoisrevolveri täyttää vaaditun riittävän tehokkaan ja nopean lopettamisen vaatimukset kaikissa tilanteissa. Ministeriön mukaan myös itselataava pienoispistooli tulisi sallia edelleen metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista varten.[ii]
Käytetty tekstimäärä osoittaa, että metsästyksen osalta tavoitteena on poistaa pistoolit luvallisilta metsästäjiltä ja rajoittaa haittaeläinmetsästystä aseteknisin keinoin. Laissa määritellyt rajoitukset tulevat vaikeuttamaan pienpetopyyyntiä. Erityisesti rajoitus koskee omalla maallaan pienpetoja loukuilla metsästäviä henkilöitä. Heille metsästys ei ole ammattimaista vuosittain toistuvaa lahtaamista, jollaista lain valmistelija esittää. Piepetojen pyydystämisen tulee jatkossa olla aktiivista. Maanomistajan on se viiden vuoden välein tai aselupa menetetetään. Aiemmin normaalina ollut tapa metsästää pienpetoja loukuilla omilla maillaan silloin tällöin tulee metsästyskulttuurista poistumaan. Loukkumetsästyksen vaikeutuminen ja estyminen tulee vaikuttamaan pienpetokannan kehitykseen.
Edellä mainitun ohella tulisi keskusteluun myös oikeasti ottaa, miten kertalaukeava pienoispistooli ylipäätään soveltuu eläimen lopetukseen. Asiaa oikeasti tehneet tietävät, miten tärkeää on jatkolaukaus eläinten kärsimysten lopettamiseksi, – niin tylyä kun se tässä onkin todeta.
Seuraavissa alkukommenteissani on lainauksia valmistelussa olevasta hallituksen esityksestä (HE 106/2009) aselain muuttamiseksi. Lainaukset koskevat metsästyksen rajoittamiseen liittyviä seikkoja.
[i] HE 106/2009 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta sekä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevan lisäpöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
Olen huolestunut hallituksen esityksestä laiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. On täysin selvää, että yhteiskunnan tulee kehittää keinoja joukkosurmien eliminoimiseksi. Nyt kuitenkin käyttöön esitettävä keinovalikoima ei sitä tule tekemään. Päinvastoin se tulee siirtämään aseita entistä enemmän laittomille markkinoille ja sen mukaiseen käyttöön. Jos puututtaisiin todellisiin ongelmiin – nuorten miesten syrjäytymiseen ja yhteisöttömyyteen, tulos olisi toinen. Pidän ampuma- ja metsästysharrastusta sosiaalisen kontrollinen näkökulmasta, ja juuri sen takia, erinomaisena keinona kehittää nuoren miehen ja vanhemmankin psyykettä ja mielen hallintaan. Tätä toimintaa ei pidä missään nimessä mennä kahlitsemaan tai estämään.
Nyt valmistelussa oleva hallituksen esitys pitää sisällään tulkinnanvaraisuuksia ja tulee aiheuttamaan ongelmia, kun lakia yritetään soveltaa käytäntöön. Lakivalmistelussa paistaa läpi osittainen asiantuntemattomuus, joka on ymmärrettävää, kun ministeriön valmistelussa ohitettiin asiantuntijatahojen osallistaminen. Nyt te onneksi hallintovaliokunnassa pyritte korjaamaan muiden tekemiä laiminlyöntejä. Olen pahoillani siitä, että asealan järjestöt aiemmin syrjäytettiin. Heidän tietotaidolla päästäisiin edelleen nimenomaan luvattomien aseiden määrän merkittävään vähentämiseen ja heidän keinoillaan asekoulutus ja –seuranta toimisivat viranomaisjärjestelmääkin paremmin. Ymmärrän kyllä missä paniikissa nykyinen hallitus oli tehdessään päätöksiä aselainsisällöstä iltakoulussaan.
Tällä hetkellä olisi oikeudenmukaisin ja kansalaisten yhdenvertaisuutta kunnioittavin ratkaisu viheltää pilliin ja jatkaa lain valmistelua. Erityisen painon laittaisin viranomaistyöskentelyn parantamiseen jo nykyisen lainsäädännön perusteella. Se on hyvä laki. Liikaa on syyllistetty nykyisiä aseen omistajia. Jos nykyistä käytäntöä tarkasteltaisiin avoimin silmin, päädyttäisiin johtopäätöksiin, että ongelmana eivät ole nykyiset luvalliset ampuma-aseharrastajat tai metsästäjät. Väistämättä herääkin kysymys, että miksi juuri heitä aiotaan kurittaa?
Käyköön aselain suhteen miten tahansa, sen valmisteluprosessi tulee aiheuttamaan keskustelua pitkään. Se ei ole noudattanut demokraattiselle valtiolle kuuluvia prosesseja.
Seuraavissa liitteissä esitän Uuden Suomen blogeistani poimituista yli tuhannesta kommentista keskustelemiamme selkeitä epäkohtia, joita lakeihin ollaan nyt esittämässä. Pienenä puutteena esityksessäni on, että en ole vielä nähnyt asetustekstiä. Lopuksi kerron miten muilla keinoilla voitaisiin aseiden määrää saada vähemmäksi kunniallisella ja muutoinkin yksilön oikeuksia kunnioittavammalla tavalla.
Esitän tässä yhteydessä vielä huoleni siitä, että asealan ja metsästysalan harrastajafoorumeissa erityisesti ______________ osoitetaan sormella nykyisen esityksen heikkouksista. Kun tähän liitetään lainsäädännön toinen vaihe, ampumaratojen säätely, joka ei ainakaan tule lisäämään ratojen määrää, lainsäädäntö koetaan nykyisen hallituksen haluksi rajoittaa ampuma- ja metsästysharrastusta radikaalilla tavalla. Aseluvat halutaan sitoa harrastuneisuuteen, jonka tekeminen ei ole mahdollista, jos ei ampumaratoja ole. Tämä kysymys on nousemassa Helsingissä merkittäväksi kysymykseksi, ja jo seuraavissa vaaleissa.
Ministeri Katainen oli Radio Rockin vieraana 1.3. Hän vastasi mm. kysymykseen aselaista. Kataisen kantana oli aseen saannin vaikeuttaminen
määräaikaisilla aseluvilla,
hakijan terveyden ja muiden taustojen selvittämisellä,
lupaviranomaisen toiminnan tehostamisella sekä
viranomaisten välisen yhteistyön parantamisella.
Mutta saiko kysymyksen ministerille esittänyt Kimmo vastauksen kysymykseensä, lopettaako hallituspuolueiden linjaama aselaki reserviläis- ja practicalammunnat Suomesta?
Ohessa on haastattelu vapaasti käännettynä.
JUONTAJA: Linjat vilkkuu punaisena, studiossa vieraana valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Otetaan vielä Kimmo nopeasti, Terve!
KIMMO: Terve!
JUONTAJA: Mitäs kysymystä?
KIMMO: Juu herra ministeri. Sen verran olisin kantaa halunnut tohon puheenaiheeseen, polttavaan puheenaiheeseen, eli tähän aselakiasiaan. (JYRKI: joo). Et tälläsenäään, tälläsenäään jos menee nää muutokset mitä on esitetty, ja mitä suuryleisö vaatii, nii sehän tappaa harrastuksen monen practical- ja SRA-harrastajan.
JUONTAJA: Mites – öö – metsästäjä, Jyrki Katainen?
JYRKI: Joo mä oon tosiaan metsästäjä, ja ampunut vähän omaksi huviksi urheiluammuntaa, myös. Jos sanon tämmösen isomman periaatteen tästä aselaista, niin tämmösen ammunnanharrastajana mä oon sitä mieltä, että asetta ei pidä helposti saada, ei. Se, se on ihan fiksua, et tsekataan kaverin taustat ja jopa määräaikaisesti onko terveydentilassa tapahtunu jotain muutoksia tai muita, koska se on meidän kaikkien harrastajien etu että ase on niille ihmisille, joilla ne voivat olla.
Ja, mut sitten kun näitä rajoitteita ja ruvetaan miettimään, tiukennuksia, pitää kyllä hyväksyä myös se, että ammunta on erittäin hyvä harrastus ja sitä ei pidä kohtuuttomasti haitata, eikä, puhumattakaan, että se pitäisi lopettaa, vaan pitää sallia se, että, että meillä myös Suomessa kuten valtaosassa muita maita, ammunta hyväksytään hyväksi harrastukseksi, mut et tuota säännöt pitää olla tiukat.
Mä en usko että millään säännöillä tai millään totaalikielloilla voidaan ikäviä, ikäviä onnettomuuksia estää tapahtumasta, mut jonkin verran voidaan rajoittaa kun on järkevät, säännöt. Aika paljon voidaan jo tehdä sillä et poliisilaitoksia, eri luvanantajia, ohjeistetaan toimimaan paremmin.
Aina ei välttämättä tarvitse olla mittavia lakipakettejakaan. Mutta meillä on tää aselaki nyt eduskunnassa käsittelyssä, ja mä luulen et siitä tulee vielä ihan, ihan hyvä paketti.
JUONTAJA: No mut, jos otetaan Jokela, Kauhajoki, Sello – niin oisko joku näistä voitu estää lailla?
JYRKI: Hirmu vaikea sanoa, et oltaisko joku voitu estää, varmaan joka ihmisellä, joka näihin tapauksiin on perehtynyt enempi, niin voi olla joku mielipide. Joissakin tapauksissa ehkä olisi voitu estää jos viranomaisten välinen tieto ihmisen terveydentilasta esimerkiksi olisi kulkenut paremmin kun tähän mennessä on kulkenut. Mä oon, sitä mieltä et kyllä viranomaisilla oleva tieto, pitää voida kulkea toiselle, silloin kun kyse on esimerkiksi vaikkapa ampuma-aseluvan hakemisesta, mutta ei välttämättä kaikkia.
Tässä välillä on tapahtunut pienempiä surmatöitä, ihan tämmösissä, niin sanotuissa tavallisissa perheissä, monella monella eri tavalla ja tuota valitettavasti, tämmöstä. Mut kylhän ne pitää pystyä estämään ja minusta tää aselain uudistus on yksi hyvä yksi apuväline siinä, et tsekataan tarkemmin ihmisen taustat, ja määräaikaisesti vielä myös lupia annetaan, et voidaan katsoa vaikkapa onko terveydentilassa tapahtunut muutoksia.
Vantaan kaupunginvaltuuston kokouksessa 6.4.2009 Johannes Nieminen (PS) teki valtuustoaloitteen Vantaan osallistumisesta pääkaupunkiseudun ampumaurheilukeskuksen toteuttamiseen. Petikon aluetta esitettiin yhtenä vaihtoehtona selvitettäväksi. Vantaan kaupunginhallitus pyysi asiasta lausuntoa mm. Ilmailulaitos Avialta. Laitoksen lausunto on tylyn lyhyt.
Lausunto herättää monta kysymystä. Onko lentokenttien läheisyydessä tapahtuva ampumametsästys ilmailulle riski? Ovatko Suomen ampumaradat lentokieltoalueita? Koskeeko riskit myös ilmatilaltaan eristettyjä ratoja, kuten Petikkoon on suunniteltu? Eikö viranomainen tiedä mistä on lausuntonsa antanut?
Ehdotettu ampumaurheilukeskuksen paikka - Pitkäsuon täyttömäen alue sijaitsee Helsinki-Vantaan lentoaseman ilmatilan lähialueella (CTR). Merkittävä osa Helsinki-Vantaan lentoaseman lentoreiteistä kulkee kyseisen alueen yli. Alimmillaan ilma-alusten korkeus esitetyllä alueella on arviolta 200 metriä.
Mikäli ampumaurheilukeskus toteutettaisiin kyseiselle paikalle, jouduttaisiin Helsinki-Vantaan lentoaseman lentomenetelmiin ja -reitteihin tekemään ilmailumääräysten edellyttämiä merkittäviä muutoksia. Lentomenetelmien muutosten toteutuskelpoisuudesta ei ole varmuutta ottaen huomioon esimerkiksi melutilanne ja toteutunut maankäyttö lentoaseman ympäristössä.
Lentoreittien ja lentoturvallisuuden vuoksi ehdotettu ampumaurheilukeskuksen paikka ei ole mahdollinen.”
Ampuma-aselain valmistelussa rikottiin hyvää hallintotapaa, koska asiantuntijoita, kansalaisia ja heitä edustavia järjestöjä ei kuultu käytännössä lainkaan. Lakiesityksen sisältö oli jo päätetty, ennen kuin järjestöillä oli tilaisuus esittää näkemyksensä, todetaan kahdeksan ampujia edustavan järjestön viime perjantaina oikeuskanslerille jättämässä kantelussa. Sisäministeri Anne Holmlund selitti eduskunnassa 10.9.2009, ettei järjestöjen näkemyksiä voitu ottaa huomioon, koska ne poikkesivat ”täysin” hallituksen iltakoululinjauksesta. Tunnustus osoittaa, ettei kansalaisia ollut tarkoituskaan kuunnella.
Edes sisäministeriön nimeämä ampuma-aselautakunta ei voinut valmisteluun vaikuttaa, sillä lautakunnan johto oli kolmen ministeriön virkamiehen käsissä. Samat virkamiehet valmistelivat ampuma-aselain muutosesityksen. Yksi heistä jopa nimettiin edustamaan lautakunnassa kansalaisjärjestöä, Aseseppien yhdistystä, ilman yhdistyksen suostumusta.
Kantelun toinen kohde ovat lokakuussa 2007 voimaan tulleet aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet (AYO), sekä sisäministeriön poliisijohdon 29.9.2008 antama ohje aselupien myöntämisperusteista. Järjestöt toteavat ohjeiden olevan monilta osiltaan lainvastaisia. Ne ovat johtaneet siihen, että poliisipiireissä joudutaan miettimään noudattaako lakia vai ohjeita. Lain pitäisi olla virkamiehen ainoa ohjenuora, mutta sen noudattaminen voi johtaa esimiesten sanktioihin. Järjestöt vaativat oikeuskanslerinvirastolta toimia ohjeiden kumoamiseksi.
Kantelun ovat allekirjoittaneet Asealan Elinkeinonharjoittajat ry., Asehistorian Liitto ry, Asekauppiaiden Liitto ry, Aseseppien yhdistys ry, Helsingfors Svenska Reservofficersklubb rf., NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry, Suomen Asehistoriallinen Seura ry, Suomen Ilma-Aseharrastajat ry.
Viime viikolla julkistettujen tietojen mukaan ampuma-aseiden hallussapitolupia on peruutettu tänä vuonna jo yhtä paljon kuin viime vuonna yhteensä. Vuoteen 2007 verraten aselupien peruutukset ovat lisääntyneet noin 50 prosenttia.
Ammunnan harrastajat kannattavat aseluvan peruuttamista huume-, väkivalta- tai ampuma-aserikoksiin syyllistyneeltä henkilöltä. Ne ovat lain mukaisia perusteita. Ei ole kuitenkaan uskottavaa, että aseenomistajien tällaiset teot olisivat lyhyessä ajassa lisääntyneet 50 prosentilla. Aselupien peruutetaan myös keinotekoisilla syillä, perusteilla joita voimassaoleva laki ei tunne. Vaikka laki antaa lupaviranomaiselle huomattavan paljon harkintavaltaa, se ei anna oikeutta mielivaltaan. Osa vääristä päätöksistä johtuu sisäministeriön syksyllä 2008 antamista ohjeista, jotka sisältävät lainvastaisia määräyksiä.
Helsingissä aselupien peruutuksia on perusteltu esimerkiksi ylinopeusakoilla. Turussa on paljastunut tapaus, jossa iäkkään henkilön aseluvat peruutettiin, koska hän ei ollut maksanut tämän metsästysvuoden riistanhoitomaksua. Maksua ei kuitenkaan ole pakko maksaa joka vuosi, jos metsästyksessä on välivuosi, eikä maksujen seuranta kuulu poliisille. Turun poliisilaitos oli myös hankkinut henkilöstä, tämän tietämättä, lääkärinlausunnon. Lääkärin mukaan lupien peruuttamiselle ei ollut mitään aihetta, mutta ne peruutettiin silti.
Eduskunnan käsittelyssä oleva esitys ampuma-aselain muuttamiseksi laajentaisi suuresti poliisin oikeutta hankkia kansalaisten salassa pidettäviä terveystietoja. Perusoikeuksia vakavasti loukkaava esitys johtaisi todennäköisesti viranomaisten yhä laajempaan mielivaltaan.
Lisätietoja ampumajärjestöjen edustajilta:
Timo Huikkala (Asekauppiaiden Liitto ry) p. 0400 632 088
Runo Kurko (NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry) p. 045 126 6952
Jari Mäkinen (Suomen Asehistoriallinen Seura ry) p. 050 52 48 466
TIEDOTUSVÄLINEILLE 20.10.2009
Vapaa julkaistavaksi heti
En tiedä kuka youtuben näytelmän on tehnyt, mutta hyvin asiapitoinen se on. Aselain valmistelussa ei ole kunnioitettu meillä Suomessa käytössä olevaa demokraattisen lainsäädäntötyön valmisteluprosessia.
Lain valmistelussa ei ole selvitetty mikä vallitsevassa lainsäädännössä on huonoa, ja miksi muutokset pitäisi tehdä. Myöskään julkisuuteen ei ole tuotu esille mahdollisia olemassa olevan viranomaiskäytännön heikkouksia, jotka ilmeisesti osaltaan ovat johtaneet mahdollisiin laittomuuksiin.
Näyttäisi siltä, että lain lopputulos on käsketty jo etukäteen. Siltä tieltä ei valmistelijat ole voineet poiketa. Siksi aseteollisuutta, asekauppiaita, järjestöjä ja kansalaisia ei ole kuultu asian edellyttämällä tavalla. Esitetty laki rikkoisi yhdistymisvapautta ja poikkeaisi meillä Suomessa käytössä olevasta yksityisen omaisuuden suojasta. Outoa lainvalmistelussa on myös se, että laki kohdistuisi erityisen raskaasti laillisiin aseenomistajiin. Meno on outoa, niin minusta tuntuu.
Jos edellä olevaan lisätään, että nykyiset viranomaiset rikkovat vallitsevia lakeja soveltaessaan jo käytäntöön valmisteilla olevaa lakia, jonka hyväksyminen voi olla hyvinkin epävarma, meno on Suomi-demokratiassamme entistäkin oudompaa. Ympäri Suomen tekee poliisi kotietsintöjä ja vie aseita kunniallisilta kansalaisilta. Joissakin paikoin aseharrastajat eivät saa enää uusia aselupia ilman terveystarkastuksia. Jossakin poliisi ilmoittaa, että et tarvitse enempää aseita. Eräs nimismies ei myöntänyt lupaa tarkkuuskivääriin, koska se oli tarkkuuskivääri. Lupamenettelyn hinnat on kohotettu perusteettomasti. Tämä ei ole oikein!
Lainvalmistelu on myös johtanut siihen, että aseiden hinnat ovat romahtaneet. Siis viranomaisen toimenpiteet ovat vaikuttaneet yksityisen omaisuuden arvon romahtamiseen. Tässä puhutaan jo kymmenistä, jopa sadasta miljoonasta eurosta.
Jos lainvalmistelu jatkuu nykyisen salamyhkäisyyden verhossa sanellun tuloksen saamiseksi, uskon että sadat tuhannet suomalaiset aseenomistajat miettivät äänestyskäyttäytymisensä uusin perustein. Jo nyt on tästä tullut lukuisilta henkilöiltä itsellenikin kommentteja.
Asejärjestöt pitävät lakiesitystä farssina.Ilmakivääritkin vaarassa joutua luvanvaraisiksi. Myös värikuula- ja replica-aseita uhkaa sama kohtalo. Poliisi voisi tehdä tarkastusiskuja koteihin.
**************************************************************************************
Metsästys-, ase-, ampumaurheilu- ja reserviläisjärjestöjen lehdistötiedote
(julkaisuvapaa 26.8.2009 klo 11.00)
**************************************************************************************
VAIN ASELAKI LUO TURVALLISUUTTA
Pitääkö ilmakiväärin omistamiseksi olla määräaikainen lupa, kuulua ampumaseuraan ja sallia kotietsinnät? Järjestöt vaativat esityksen uudelleenvalmistelua.
Turvallinen ja monipuolinen ampumaharrastus on osa suomalaista vapaa-ajan kulttuuria samalla tavoin kuin veneily, mökkeily ja retkeily. Ampumaharrastukseen kuuluu myös erittäin suosittuja kilpaurheilulajeja, joissa Suomeen on saatu kansainvälistä menestystä. Ampumatoimintaa harrastaa noin 670 000 tavallista suomalaista. Kun mukaan lasketaan ilma-aseet, on harrastajia yli miljoona.
Viranomaisten ohella ampumaharrastuksen asiantuntijajärjestöt työskentelevät voimakkaasti etsien keinoja aseturvallisuuden lisäämiseksi. Järjestöt haluavat, että vastuullinen, turvallinen ja monipuolinen harrastus säilyy elävänä osana suomalaista kulttuuria myös tulevaisuudessa. Tähän tähtää niin vapaaehtoinen kansalaistoiminta seuroissa, kuin rakentava ja luottamuksellinen yhteistyö viranomaisten kanssa. Edellytyksenä on toimiva ampuma-aselaki, joka mahdollistaa sekä nuorten että varttuneempien harrastajien turvallisen ja vastuuntuntoisen ampumaharrastuksen ja -urheilun.
Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi (HE 106/2009) ei tue edellä mainittuja tavoitteita. Erittäin lyhyellä aikataululla valmisteltu lakiesitys sisältää merkittäviä ongelmakohtia. Käsityksemme mukaan monet ehdotuksen kohdat rikkovat olennaisella tavalla suomalaisen demokratian peruspilareita: perustuslakia, yleistä laillisuusperiaatetta sekä oikeuskäsitystä.
Suomalaisten ja kansainvälisten kokemusten mukaan laillisiin harrastajiin kohdistuvilla ampuma-aselain muutoksilla ei ole pystytty vaikuttamaan rikollisuuteen. Lakiesityksen oleelliset muutosehdotukset ovat jo voimassa poliisiviranomaista sitovien ohjeiden muodossa, eikä niillä ole havaittu turvallisuutta parantavaa vaikutusta. Toimimattomien ohjeiden saattaminen lain tasolle ei paranna turvallisuutta.
Lakiesitysten ongelmakohdat vältetään kiinteällä yhteistyöllä ja kaikkien yhteistyötahojen kuulemisella, kuten tehtiin voimassaolevan ampuma-aselain kokonaisuudistuksen yhteydessä vuonna 1998. Nyt järjestöjen asiantuntemusta ei huomioitu. Vaihtoehtoisten ratkaisujen selvittämiseen ei ole annettu aikaa, vaikka viranomaisten toimesta on tuotu selkeästi esille, ettei ampuma-aselain kiristämisellä voida vaikuttaa koulusurmien tyyppisiin tragedioihin. Hallituksen esityksen vaikutusten arviointi on lisäksi tehty erittäin puutteellisesti.
Useat lakiesityksen kohdat on määritelty epämääräisesti. Lakiesityksen mukaan melkein mikä tahansa kodin putkenpätkä voisi olla aseen osa ja miljoona mökki-ilmakivääriä tulisivat luvanvaraisiksi. Muita merkittäviä ongelmia ovat muun muassa yksityisen omaisuuden ja yksityisyyden suojan murtaminen sekä yhdistykseen kuulumisen pakollisuus.
EU:n ampuma-asedirektiivin pienten teknisten muutosten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä pitää ampuma-aselakia muuttaa vuoden 2010 aikana. Voimassa oleva ampuma-aselaki toteuttaa EU:n ampuma-asedirektiivin vaatimukset mallikelpoisesti, ja aseen omistus Suomessa on yksi tarkimmin säädeltyä koko EU:n alueella.
Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi (HE 106/2009) on tehty kiireellä ja sisältää merkittäviä lainsäädännöllisiä ongelmia. Allekirjoittaneet järjestöt vaativat, että esitetyistä ampuma-aselain muutosten vaikutuksista yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tehdään kattava selvitys sekä selvitetään samalla vaihtoehtoiset ratkaisut ja hallituksen esitys valmistellaan näiden perusteella uudelleen.
Kokoomuksen valtuustoryhmä. **Yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja ja Uudenmaan maakuntavaltuuston varajäsen. ** 50-vuotias, avioliitossa, kolmen nuoren miehen isä ja upseeri Helsingin Laajasalosta. Jarmo tunnetaan saaristotutkijana, kulttuurihistoria- ja luonto-oppaana, luontovalokuvaajana ja tietokirjailijana.
Kansalaisen arjen turvallisuus, ympäristökysymykset, maanpuolustus ja Suomen kansan perintö ovat ominta Jarmoa. Hänen kulttuurihistoria- ja luontoretkilleen sekä alustustilaisuuksiin ovat osallistuneet tuhannet ja tuhannet helsinkiläiset. Jarmo on huolissaan kansalaisen lähipalveluista, nuorisosta ja meren lisääntyvistä ympäristöriskeistä.
Jarmo on suoraselkäinen ja -puheinen mies. Hänet tunnetaan toiminnan miehenä. Jarmoa luonnehditaan avarakatseiseksi ja reiluksi kaveriksi, joka tiukassa paikassa osoittaa päättäväisyytensä.
