Jarmo Nieminen

Aselainsäädännön tavoitteena on aseturvallisuus vähentämällä aseiden määrää Suomessa. - Hyvä, että asia on nyt kerrottu. Tavoite ei jää kenellekään epäselväksi. Nimittäin esitetyillä toimenpiteillä ei estetä mielenvikaisten toiminta jatkossakaan, mutta laillisten aseiden määrä saadaan pienemmäksi, totean.

Lakiesityksen yleisperusteluissa kerrotaan, että ”Yksi aseturvallisuuteen vaikuttava seikka on ampuma-aseiden määrä. Suomi sijoittuu ampuma-aseiden lukumäärässä asukaslukuun suhteutettuna maailman kärkeen USA:n, Jemenin ja Norjan jälkeen ennen Saksaa ja Ruotsia.”

Laillisten aseiden määrä vähenee sadoilla tuhansilla aseilla, koska ampumaharrastuksesta tulee huomattavasti nykyistä vaikeampaa. Lain perusteluissa mm. todetaan, että esitetyt muutokset tulevat vaikeuttamaan harrastusta haja-asutusalueella ja pääkaupunkiseudulla. Tässä yhteydessä kommentoin, että vaikeutuminen tarkoittaa harrastuksen jatkamisen edellytysten loppumista.

Santahaminan sotilassaari on ollut yhtämittaisesti nyt 200 vuotta sotilasalueena. Saari siirtyi sotilaskäyttöön Suomen sodassa keväällä 1808. Helsinkiläiset luonto-, kulttuuri- ja maanpuolustusjärjestöt ja puolustusvoimat toteuttavat lukuisia kansalaistapahtumia Santahaminassa 28.elokuuta - 12.syyskuuta 2009.

Juhlaviikot käynnistyvät 28.8. Maanpuolustuskorkeakoulun kampusalueella Mill Jazz -puistokonsertilla. Samana viikonloppuna on saarella Sandis Horse Show, monipuolinen ratsastus ja hevosurheilutapahtuma.

Helsingin keskustassa, Sanomatalossa, avataan 1.syyskuuta saaren luonnosta ja sotilaskulttuurista kertova valokuvanäyttely sekä julkaistaan Santahamina-teokset. Santahaminan saaren sotilasluonnosta kertovan monipuolisen valokuvanäyttelyn avaa puolustustusvoimain uusi komentaja ja Helsingin ylipormestari. Seuraavana iltana, keskiviikkona, on Santahaminan Maanpuolustuskerholla Muistojeni Santahamina -valokuvanäyttelyn avajaiset ja kirjan julkistaminen.

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna on joukko-osastojen toimintanäytöspäivät. Muutoinkin Santahaminassa järjestetään kahden viikon ajan lukuisia yleisötapahtumia: luontokierroksia, sotilassoittoa, tutustumista varuskuntakultuuriin, yleisöseminaareja, hautausmaa- ja muistomerkkikierroksia, taistelunäytöksiä, ratsastusnäytöksiä ja Santahamina-retkiä.

Järjestelyihin osallistuvat mm. Santahaminaseura ry, Luontokamerat ry, Kaartin Jääkrirykmentin Kilta ty, Upseeriratsastajat ry, Reserviratsastajat ry, Suomen Asehistoriallinen Liitto ry, Huoltoaliupseerit ry, Santahaminan Saarenpojat SA-SA ry, Maanpuolustuskorkeakoulu, Kaartin jääkärirykmentti, Panssariprikaati, Suomenlahden meripuolustusalue ja Museovirasto.

Lisätietoja: Santahaminaseura ry:n puheenjohtaja Jarmo Nieminen, p. 045 656 75 42 tai jarmo.nieminen(a)santahamina.fi

OHJELMARUNKO

28.8. (PE) il., Mill Jazz, MPKK
29.8. (LA) kp., Sandis Horse Show, Papinlahden ratsastuskenttä
30.8. (SU) ip., Hevonen ja sotilas –seminaari, MPKK
1.9. (TI) klo 14, Santahaminan luontovalokuvanäyttelyn avajaiset, Sanomatalo Helsinki
2.9. (KE) il., Muistojeni Santahamina –valokuvanäyttelyn avajaiset, Maanpuolustuskerho
2.9. (KE) il., päivittäin toistuvat Santahamina-kierrokset alkavat
4.9. (PE) kp., joukko-osastojen (KAARTJR, SLMEPA ja PSPR) toimintapäivä
5.9. (LA) ip., joukko-osastojen (KAARTJR, SLMEPA ja PSPR) toimintapäivä
6.9. (SU) ip.+il., Varuskuntahistoriaseminaari ja asehistoriallisia tapahtumia, MPKK
7.9. (MA)–(PE), luonto- ja kultuurihistoriakierroksia
12.9. (LA) ip.+il., Santahamina sotilaselokuvissa –festarit, MPKK
12.9. (LA) Valokuvanäyttely päättyy Sanomatalolla

MPKK= Maanpuolustuskorkeakouu
KAARTJR = Kaartin jääkirykmentti
SLMEPA = Suomenlahden meripuolustusalue
PSPR = Panssariprikaati

ip. = iltapäivä
il. = ilta
kp. = koko päivä

Helsingin kaupungin yleisten töiden lautakunta hyväksyi tänään kokouksessaan yksimielisesti esityksen metsästyslakiin ja -asetukseen tehtävistä muutoksista. Ehdotuksessa pyritään helpottamaan ja mahdollistamaan kanikannan rajoitustoimenpiteiden tehokkaampi toteuttaminen ilman erikseen vuosittain anottavaa poikkeuslupaa. Lautakunnan mielestä metsästyslainsäädännössä ei ole huomioitu riittävästi tilannetta, jossa omaisuudelle merkittävää tuhoa aiheuttava riistalaji esiintyy Suomen tiheimmin asutulla alueella.

Seuraavassa on tiivistelmä esityksistä.

1. Pienoiskivääri

Villikanin ampumisessa tulisi sallia riittävän tehokas pienoiskivääri , jonka laukausääni voidaan tehokkaasti vaimentaa. Ammuttaessa villikaneja kaupunkialueella ovat ampumamatkat poikkeuksetta lyhyitä, tyypillisesti alle 20 metriä. Pienoiskiväärillä voidaan ampua alle äänennopeudella lentäviä luoteja, jolloin tällainen ase voidaan vaimentaa lähes äänettömäksi käyttämällä aseessa äänenvaimenninta. Laukausäänen vaimentaminen on erityisen tärkeä näkökohta, joka on pakko ottaa huomioon metsästettäessä tiheästi asutulla kaupunkialueella.

2. Pienikaliiperinen haulikko

Villikani olisi lisättävä listaan, jolla nimetään eläimet, joiden ampumiseen saa käyttää pienikaliiperista haulikkoa. Nykyaikaisista komponenteista valmistetut pienikaliiperiset patruunat ovat riittävän tehokkaita villikanin ampumiseen. Edelleen pienikaliiperisen haulikon laukausääni on tehokkaasti vaimennettavissa äänenvaimentimella.

3. Elävänä pyytävä loukku

Villikani olisi lisättävä listaan, jolla nimetään eläimet, joita voidaan pyydystää elävänä pyytävällä loukulla. Villikani eroaa käyttäytymisensä puolesta metsäjäniksestä ja rusakosta muun muassa siinä, että se hakeutuu ahtaisiin koloihin ja erilaisten ihmisten rakentamien rakennusten ja rakenteiden suojaan. Villikani pesii tyypillisesti kaivamassaan kolossa tai luolastossa. Nämä seikat huomioiden ei voida olettaa, että elävänä pyytävän loukun vangitsemaksi jäänyt villikani joutuisi outoon stressiä aiheuttavaan tilanteeseen.

Villikanin pyyntiä on pystyttävä harjoittamaan myös alueilla, joilla ampuma-aseen tai jousen käyttö on turvallisuussyistä mahdotonta. Myös riittävän pyyntitehon ylläpitämiseksi olisi maastossa kyettävä pitämään elävänä pyytäviä pyyntilaitteita jatkuvasti.

4. Rautojen käyttö

Villikani olisi lisättävä listaan, jolla määritellään eläimet, joita voidaan pyydystää hetitappavilla raudoilla.

5. Keinotekoisen valonlähteen käyttö

Keinotekoisen valonlähteen käyttäminen tulisi sallia kaupunkiolosuhteissa tapahtuvassa villikanien metsästämisessä. Villikanien metsästäminen on yksinomaan kannanrajoitustoimintaa, joka tapahtuu kaupunkiolosuhteissa. Tällaisilla alueilla kannanrajoitustoimet on pakko rajata vuorokauden aikaan, jolloin alueella on mahdollisimman vähän metsästyksen kannalta ulkopuolisia ihmisiä. Käytännössä tämä tarkoittaa ilta- ja yöaikaan tapahtuvaa metsästystä. Yö-aktiiviset villikanit ovat pääasiassa liikkeellä pimeän aikaan, jolloin niiden metsästäminen on ylipäätään mahdollista. Keinotekoista valonlähdettä voidaankin pitää lähes välttämättömänä, jotta villikanikannan rajoitustoimet saadaan riittävän tehokkaiksi.

6. Ampumisetäisyys

Metsästettäessä villikania kaupunkiolosuhteissa, tulisi luopua metsästyslain ampumista koskevasta säännöstä, joka kieltää ampumisen alle 150 metrin etäisyydellä asutusta rakennuksesta. Villikani on eläin, joka suosii rakennettuja alueita ja käyttää ihmisen muokkaamaa maisemaa levittäytyessään uusille alueille. Villikanin metsästystä olisi kyettävä harjoittamaan alle 150 metrin etäisyydellä asutuista rakennuksista, jotta kannanrajoitukseen tähtäävä metsästys saataisiin riittävän tehokkaaksi.

Kaupunkiolosuhteissa metsästäminen on tarkasti kontrolloitua toimintaa, ja esimerkiksi Helsingissä poliisi määrittää tai hyväksyy jokaisen ampumapaikan ja ampumasektorin, sekä tekee jokaiselle ampujalle henkilökohtaisen päätöksen aseenkäyttöluvasta kaupunkialueella. Taajaan rakennetulta kaupunkialueelta löytyy runsaasti turvallisia ampumakohteita, joissa ampumisen estää ainoastaan edellä mainittu alle 150 metrin etäisyys asutusta rakennuksesta. Sen sijaan soveliaita yli 150 metrin etäisyydellä asutusta rakennuksesta olevia ampumapaikkoja on erittäin vähän suhteessa koko kannanrajoitusalueeseen.

7. Metsästysaika

Villikanin metsästäminen tulisi sallia ympärivuoden. Villikanin ympärivuotinen metsästys on tärkeä edellytys kannanrajoitukseen tähtäävän metsästyksen saamiseksi riittävän tehokkaaksi. Villikanin lisääntymispotentiaali on niin suuri, että nykylainsäädännön mukainen rauhoitusaika saattaa tehdä kannanrajoitukseen tähtäävät metsästystoimet turhiksi.

Lautakunnan pj.
Jarmo Nieminen

Sisäasiainministeriön lakiesityksessä esitetään käsiaseiden (pistoolin, pienoispistoolin, revolverin, pienoisrevolverin) hallussapitoluvan alaikärajaksi 20 vuotta. Luvan edellytyksenä olisi kahden vuoden harjoittelujakso ampumaseurassa ja sen jäsenyys. Miten sinä koet asian? Mitä hyvää muutos toisi mukanaan, entä huonoa?

Itse näen kehityksen johtavan pistooliampumaharrastuksen ukkoutumiseen harvojen ja harvenevien harrastukseksi. Nuoriso tulisi vieraantumaan tästä harrastuksesta. Sen aloittaminen olisi liian vaikeaa. Toki laki toteutuessaan merkitsisi pistoolien hallussapitolupien määrän vähenemiseen.

Erilaisuus on lajia kehittävä voima ja sen säilymisen ehto. Niin on ihmisilläkin. Samanlaisuus ja -päisyys johtaa elinvoiman ehtymiseen ja lopulta tuhoon. Ilman suvaitsevaisuutta ei voi olla erilaisuutta. Mutta olemmeko me sen kadottamassa?

Suomalaiseen perheeseen on keksitty uusi kokoonpano isä, äiti, lapset ja koulukuraattori. Tyrkyllä on myös kokoonpano, johon kuuluu huoltaja (-ia), lapset ja perhepsykologi. Jokela-raportissa huudetaan apuun 500:aa koulupsykologia ongelmien hoitamiseksi. Miksei tuhat, kymmenentuhatta! Herätkää!

Kun nuori mies tarvitsee psykologia, on jo housuissa. Tällöin hoidetaan seurauksia, ei syitä. Toki nuorisoon erikoistuvilla kuraattoreilla ja psykologeilla on kohteensa ja heitä tarvitaan. Totta kai. Ja nykyisin ilmeisesti aiempaa enemmän. Mutta virat perustetaan väärään päähään.

Missä ovat poikien kerhot? Ei missään! Sinne ne virat. Poika tarvitsee ohjausta kotinsa ulkopuolellakin. Ja ystäviä. Stakesin Kouluterveys 2008:n mukaan joka kymmenellä pääkaupunkiseudun yläkouluikäisellä ei ole yhtään ystävää. Lähes yhtä moni sanoo, että juuri koskaan puhu vanhempiensa kanssa omista asioistaan.

Uskokaa tai älkää, poika haluaa poikien aktiviteettejä. Ja niitä tehdään yhdessä livenä tai luomukaverin puuttuessa virtuaalimaailmassa. Yhteiskunnan on lisättävä tukeaan nuorisotyötä tekeville tahoille kuten urheiluseuroille, partiotoiminnalle, seurakunnille ja kaikille jotka tekevät nuorisotyötä. Nuorison kokoontumispaikat ovat tärkeitä, mutta ohjaajamiehiä tarvitaan sielläkin.

Suomalainen nuorimies on edeltäjiään viisaampi, enemmän maailmaa nähnyt, kokenut ja kuullut. Hänellä on kapasiteettiä käytettäväksi. Se energia vain tulee ohjata oikeaan suuntaan. Kauhajoen ja Jokelan jälkeen sadat koulut ovat saaneet uhkauksia. Väitän, että lähes tai kaikki ovat pojilta. Niin kuin poikien tekemiä ovat olleet Myyrmäen, Jokelan ja Kauhajoen murhat.

Mediassa nuorista miehistä tehdään mihinkään pystymättömiä pullamössöjä, jotka elävät virtuaalimaailmassaan. Miksi tehdään? Kuka tekee? Olen kouluttanut tuhansia suomalaisia poikia ja nuoria miehiä. Hyviä jätkiä, sanoisin ja edeltäjiään viisaampia, kuten aiemmin totesin. Mutta liian monella heistä itsetunto on riisuttu jo nuoruudessaan. Miehet ylös!

Tyttöjä on hyysätty jo aivan riittävästi. He pärjäävät ja loistavat ja paistattelevat lehtien palstoilla. Mutta missä ovat pojat? Eikä poikia ole kouluissa enää ollenkaan? Missä he lymyilevät? Aivan, he ovat tyttöjen takana. Siis poikia on autettava. Heidät on vedettävä takarivistä eturivin linssiluteiksi ja tietokoneiden virtuaalimaailmasta reaalimaailmaan. Tarvitaan poikien ohjaajia, esikuvia. Miehiä, jotka tuntevat poikien maailman.

Katselin viikonloppuna ajankohtaisohjelmaa jossa emansipaatiotätsyt pohtivat tasa-arvoa. He totesivat, että naisasialiikkeen tehtävänä ei ole huolehtia miesten tasa-arvosta. Hohhoijaa. He taisivat olla oikeassa. Nyt tarvitaan miehiä!

Kuka huomaa, kuka välittää?

Jarmo

Helsingin niemeltä itään, Laajasaloon, suunnitellaan kolmea siltaa. Läntisin johtaisi Kruunuhaasta Sompassaaren, keskimmäinen silta veisi Korkeasaareen ja pisin - yli kilometrin mittainen - ylittäisi Kruunuvuorenselän pohjoisselän.

Silloista suunnitellaan Helsingin uusia maamerkkejä. Niistä haluttaisiin tehdä poikkeuksellisen näyttäviä. Silloilla myytäisiin Helsinkiä maailmalla.

Golden Gates

Nyt se on sanottu. Aiemmin hanketta perusteltiin 10 000 asukkaan joukkoliikenneratkaisuna kaupunkiin. Nyt kaupunkisuunnitteluvirastossa hanketta perustellaan nimenomaan myös näyttävyydellä. Hyvä niin. Asiat tulee esittää niinkuin ne ovat. Muutoinhan hanke olisi tuntunut todella pöljältä yli 100 000 000 euroa (asiantuntija-arvioita on myös 200 000 000 eurosta) maksavana pyöräily- ja ratikkasiltana. Samalla lukijat ihastelivat lanseerattua pikaraitiotie-käsitettä.

Pikaraitiotie

Mitä se muuten on? Sillä tarkoitetaan perinteisiä raitiovaunuja, joiden reitin varrella meren päällä ei ole pysäkkejä. Lähtörannoilla etenemisnopeus on sama kuin kaupungissa.

Turboratikat ja tunneli

Uutena piirteenä nyt myös on julkaistu evoluution seuraava vaihe. Santahamina halutaan asuttaa (90 vuotta vanha esitys). Sen toteutuessa raitiotieyhteys ulotettaisiin Santahaminaan. Käyttöön otettaisiin ”isot ja tehokkaat pikaraitiotievaunut” (tarkoittaako metroa?) ja Helsingin puoleiset sillat ohitettaisiin tunnelilla Katajanokalta Korkeasaareen ja sieltä siltaa pitkin Laajasaloon ja Santahaminaan.

Yhteys on jatkettava Herttoniemen metro- ja bussiasemalle

Kaakkoishelsinkiläisenä koen, että hanke kumminkin on vielä osin torso. Yhteys tulee heti alusta alkaen ulottaa Laajasalon keskustan kautta metrolle. Yhteys pitää myös ulottaa tuhansien asukkaiden Jollaksen suuntaan Hevossalmi huomioon ottaen. Ilman näitä järjestelyjä joudutaan luomaan bussiliityntälinjoja raideyhteyden varteen.

Miksi Hevossalmi

Alueen suurimmat liikennevirrat suuntautuvat Santahaminaan. Saarella sijaitsee tuhannen opiskelijan Maanpuolustuskorkeakoulu, kahden tuhannen varusmiehen Kaartin jääkärirykmentti, Suomenlahden meripuolustusalueen osia, kaupungin ympäristö, koulu ja sosiaalitoimen laitoksia sekä tietenkin santahaminalaisia. Saarella on tuhat valtion tai kunnan työpaikkaa. Nyt henkilöstövirtojen logistiikka ontuu työpäivinä.

Jotta sillat palvelisivat kustannustehokkaammin laajasalolaisia tulisi näyttävyyden rinnalla suunnitella samalla tarmolla myös pääteyhteyksiä - tarkoitan rengasrataa Laajasalon sisälle.

Laivaliikenne

Helsinki on merikaupunki. Sinne toki kuuluvat uudet sillat. Mutta niitäkin enemmän Suomen merkittävin merikaupunki tarvitsee toimivan merijoukkoliikenteen.

Toistaiseksi en voi ymmärtää, miksi Helsingissä on ollut lähes mahdotonta esittää - puhumattakaan kehittää - meriliikennettä toimivaksi järjestelmäksi. Toki toisaalta asia on ollut ymmärrettävää kun meriliikenteen kehittämistä on suunnitellut ja lausunut bussi- ja metropohjainen Helsingin liikennelaitos.

Tavoitteeksi Metrosilta

Vielä jäin miettimään siltaa, kun luin Helsingin Uutisten 11.3.2008 artikkelin ”Kruunuvuorenselän silta myy Helsinkiä maailmalle”. Kirjoituksen kuvassa olleessa kuvatekstissä luki ”… Kapea silta on tarkoitettu raitiovaunuille ja kevyelle liikenteelle”. Pohdin, että miksi sillasta ei tehdä samantien metrosiltaa, vaikka sillä aluksi liikennöisi raitiovaunut.

Sisäasiainministeriö on jättänyt julkisuuteen esityksensä aselain uudistamisesta. Esitys sisältää rankkoja esityksiä aseluvan myöntämisperusteiksi ja välillisesti myös aseiden määrän vähentämiseksi. Seuraavassa esittämäni lainaukset ovat sisäasianministeriön nettisivuilla olevasta tiedotteesta.

PISTOOLIAMMUNTA KUIHTUU

”Aselainsäädännön tiukentamista koskevat ensimmäisen vaiheen muutosehdotukset ovat valmistumassa. Käsiaseiden (pistoolin, pienoispistoolin, revolverin, pienoisrevolverin) saatavuutta esitetään merkittävästi rajoitettavaksi. Käsiaseeseen voisi jatkossa saada luvan vain 20 vuotta täyttänyt henkilö, joka on harrastanut aktiivisesti ammuntaa vähintään kaksi vuotta ampumaseuran jäsenenä.”

PAKKOJÄSENYYS AMPUMASEURASSA

Lupa sidottu ampumaseuran jäsenyyteen. Ministeriön esityksessä pistooliampumaharrastus liitetään 20 ikävuoteen ja vähintäin kahden vuoden aktiiviseen ampumaharrastukseen ampumaseurassa. Selkeää tekstiä noin äkkisiltään. Edelleoleva tarkoittaa siis sitä, että pistooliampujan on harrastaakseen liityttävä johonkin yhdistykseen. Tarkoittaako tämä sitä, että ampumaseuroista tehdään viranomaisia?

AMPUMAHARRASTUS LOPPUISI HELSINGISSÄ

Esitys johtaisi ampuharrastuksen alasajoon esimerkiksi Helsingissä, jossa ei ole enää ampumaratoja. Sama trendi on myös muualla. Eli ampumaseura tarvitsee ampumaratoja, jossa voitaisiin ampua. Ja jos ratoja ei ole, harrastuksesta tulisikin golfmatkailun kaltainen harrastus. Ja se maksaisi, ja niitä rahoja ei nuorilla ole.

Ampumaseurojen kapasiteetti on toinen ongelma. Väitänkin, että jos esitys hyväksyttäisiin laiksi, pistooliampuharrastuksesta tulisi harvaineliitin harrastus. Tätäkö halutaan?

METSÄSTYSASE-ESITYS ON JÄRKEVÄ

”Metsästysaseeseen voisi jatkossa saada hankkimisluvan vasta, kun on täyttänyt 18 vuotta. Huoltajien suostumuksella voisi 15 vuotta täyttänyt henkilö saada rinnakkaisluvan haulikkoon, yhdistelmäaseeseen, kivääriin tai pienoiskivääriin metsästystä, ampumaurheilua tai -harrastusta varten. Huoltajalle voitaisiin puolestaan antaa lupa ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon, jos alle 18-vuotias lapsi harrastaa metsästystä tai ammuntaa. Lupa olisi voimassa siihen saakka, kunnes rinnakkaisluvanhaltija täyttää 19 vuotta.”

Edellä oleva kuulostaa järkevältä. Eli esimerkiksi avioerotapauksessa metsästysharrastuksen isänsä kanssa aloittanut nuori mies tai nainen voisi jatkaa harrastustaan äitinsä itselleen hankkimalla aseella. OK

PALIKKAKOE METSÄSTÄJILLEKIN

”Aselakiin ehdotetaan lisättäväksi soveltuvuustestiä koskeva uusi säännös. Hankkimisluvan hakija olisi velvollinen suorittamaan lupaviranomaisen järjestämän hänen henkilökohtaista sopivuuttaan aseen hallussapitoon selvittävän soveltuvuustestin. Soveltuvuustesti olisi puolustusvoimien P2 -soveltuvuustestin kaltainen.”

Inttimäinen palikkakoe onkin hauska juttu. Otetaanko se käyttöön myös taannehtivasti? Siis testataanko kaikkien aseenomistajien korvien väli. Saattaa ruveta monen jätkän puntit tutisemaan.

Toki voidaan myös kyseenalaistaa nykyisen lupaviranomaisen kyky psykologisiin testeihin. Kuka maksaisi testit, entä niiden tulkinnat. Kuinka monta uutta virkaa olisi perustettava? Ulkoistettaisiinko testit? Vai miten meneteltäisiin? Varmaan sama palikkakoe koskisi myös aseita kantavia viranomaisiakin?

ASEENOMISTAJAT LUOTTOKANSALAISIKSI

”Aselain uudistamisen yhteydessä esitetään muutettavaksi myös poliisilakia, jotta poliisilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet saada tietoja aselupaa hakevien henkilöiden terveydentilasta, päihteiden käytöstä ja väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Lisäksi poliisille tulisi oikeus saada tietoja asevelvollisuuden suorittamisesta ja palveluskelpoisuuden arvioinnista.”

”Lääkärille ja muulle terveydenhuollon ammattihenkilölle ehdotetaan säädettäväksi oikeus tehdä poliisille ilmoitus henkilöstä, joka saattaa terveydentilansa puolesta olla sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta.”

Kun psykologisiin testeihin ja tuutorilausuntoihin liitetään poliisilakiin esitetyt laajennetut oikeudet sekä erilaisten terveysviranomaisille annettava oikeus tai velvollisuus kertoa sopimattomista johtavatkin siihen, että ampujat ovat luotetuista luotetuimpia. Toki menettely johtaa suuriin vaatimuksiin myös lausunnonantajien osaamiselle.

METSÄSTYSASEISTA LUOPUMINEN

Tiedotustilaisuudessa tuli esille, että harrastuksen loppuminen tarkoittaa aselupien päättymistä. Tästä on tulossa pistoolirajoituksia huomattavasti laajempi aseiden vähentämishanke. Tällä hetkellä luvallisia haulikoita on noin 600 000 ja kiväärejä noin 400 000 kappaletta.

Miten niiden aseiden kanssa toimitaan, jotka ovat ikääntyneillä emeritusmetsästäjillä? Vaikka ministeri Holmlund totesi, että aseilla ei ole mitään arvoa, niin metsästysaseissa on kiinni varovaisestikin arvioituna vähintään 300 miljoonaa euroa (300 €/ase). Niillä on siis arvoa!

Suomessa on 300 000 metsästäjää. Jos arvioidaan, että he tarvitsisivat metsästyksessään kahta asetta, vapautuisi markkinoille 400 000 metsästysasetta. Niiden arvo olisi yli 100 miljoonaa euroa. Toki edellä oleva on vain valistunut arvio asiasta. Todennäköisempää olisi että kansalaisten hankkima mittava omaisuus menettäisi arvonsa. Tiedä vaikka aseiden hävittämisestä joutuisi jopa maksamaan. Sellaistakin on esitetty.

Edellä esittämääni omaisuuden arvoa ei mielestäni saa ohittaa. Ei olisi oikein, että Suomessa deletoitaisiin tunnollisten kansalaisten omaisuutta. Tässä yhteiskunnan tulisi tuntea vastuunsa.

YHTEENVETOA

Tiivistäisin problematiikan kahteen asiaan eli yhdistykseen kuulumispakkoon ja omaisuuden suojan heikentämiseen. Toimenpiteet kohdistuisivat nimenomaan lainkuuliaisiin ja vastuuntuntoisiin kansalaisiin. No ehkä olen liian kriittinen, pahoittelen sitä. Mutta minun oikeustajuni kertoo, että asia on väärin.

Keskiviikkona 10.3. kello 09 pitää sisäasiainministeriö pressitilaisuuden aselain uudistamisesta. Matkan varrelta on tihkunut kaikenlaisia huhuja rajoituksista. No se on ymmärrettävää koska valmistelut on tehty todella sammutetuin lyhdyin. Se mikä minua harmittaa - siis jurppii - on, että uudistukset tehdään meidän lainkuuliaisten ja vastuumme kantavien kansalaisten selkänahasta. Niinkuin me olisimme jotenkin osallisia mielensä kadottaneiden sekoiluihin.

On puhuttu, että aseekantoluvan alaikärajaksi määrättäisiin 20 v; metsästäjien tulisi jatkossa todistella metsästysaktiviteettinsa viranomaiselle aseenkantoluvan saamiseksi ja pitämiseksi; luvan edellytykseksi tulisi myös yleinen lainkuuliaisuus, yms.

Jos, em. tarinat pitävät paikkansa ja niin eduskunta keväällä päättäisi, niin entäs sitten?

20 v, johtaisi erityisesti metsästyskulttuurissa aikamoiseen muutokseen. Nythän aseenkantolupa voidaan myöntää 18 vuotiaalle. Metsästyksen lopettelevat tai epäsäännöllisesti sitä harrastaville tulisi käytännössä mahdottomaksi aseen omistaminen. Lainkuuliaisuus johtaisi mielenkiintoisiin tilanteisiin, miten poliisi valtuuksiaan tulkitsisi.

No huomenna olemme viisaampia. Mutta kävi miten kävi, niin kaikissa tapauksissa aseiden hinnat halpenevat, romahtavat, kun markkinat kyllästetään ”myydään aseita” -ilmoituksilla. Ja yhtä varmaa on, että laillisten aseiden määrä vähenee ja laittomien lisääntyy!

Helsingin rakennusvirasto on lähestynyt eduskuntaryhmiä kirjeellä. Kirjeessä esitetään laisäädäntötoimenpiteitä Helsingin kaniongelman hallitsemiseksi. Kani tulisi poistaa riistalajistosta ja muuuttaa sen status haittaeläimeksi.

Mitä muutos tarkoittaisi?

Se tarkoittaisi sitä, että kanit voitaisiin hävittää kiinteistön omistajan toimenpitein. Nyt se ei käytännössä ole mahdollista. Kanien hävittämisessä voitaisiin käyttää voimallisempia keinoja kuin mitä metsästyslaki riistaeläimen pyynnissä mahdollistaa.

Jarmo Nieminen
Kaupunginvaltuutettu
Yleisten töiden lautakunnan pj.
***********************

Hyvää eduskunnan ryhmäkanslian edustaja,

Helsingin kaupunkia vaivaa erikoinen luontoilmiö - villikanit. Alkujaan luontoon päästettyjen lemmikkikanien villiintyneet jälkeläiset ovat lisääntyneet valtaisasti muutamassa vuodessa. Viheralueilla ja puistoissa pesii arvion mukaan lähes 10 000 kania. Ruokailualueillaan kanit aiheuttavat huomattavia tuhoja puustolle ja kasvillisuudelle. Esim. Hesperian rantapuistosta on pian kaikki pensaat syöty.

Kanikannan vähentäminen ei ole helppo tehtävä. Matkalla kanien määrän sopeuttamiseksi kestävälle tasolle on monia mutkia, mm. jälkeen jäänyt lainsäädäntö. Oheisessa tiedotteessamme kerromme mikä on villikanin ja lainsäädännön suhde tällä hetkellä. Helsingin kaupungin tavoitteena on metsästyslain muuttaminen, jolloin villikanin status muuttuisi riistaeläimestä haittaeläimeksi. Ilman lainmuutosta kaniongelma laajenee naapurikuntiin ja laajemmallekin. Suomen luontoon on aiemminkin levinnyt vieraslajeja ja usein ne ovat olleet suureksi haitaksi alkuperäislajistolle.

Toivomme että oheisesta tiedotteesta on apua asiasta keskusteltaessa ja lisäksi toivomme, että välitätte viestiä sopivin tavoin myös kansanedustajien saataville.”

Kirjeen on laatinut Helsingin
kaupungin rakennusviraston
tiedottaja
Roy Koto