Waude, Helsingin kaupungin hallitus hyväksyi yksimielisesti Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen –toimintaohjelman (LUMO) ja Luonnonhoidon linjaukset. Näin YK:n luonnon monimuotoisuuden juhlavuonna Suomen pääkaupunki siirtyi kärkikastiin näissäkin asioissa.
Upeaa.
Ohjelma ja linjaukset koskevat Helsingin kaupungin aluetta ja ulkopaikkakunnilla sijaitsevia Helsingon omistamia kohteita, joita on hieman yli 6 000 hehtaaria.
Lumet pyörivät helsinkiläisten jaloissa. Puolustusvoimia jo huudetaan paikalle mutta samalla se tarkoittaisi, että valtio tulisi apuun kaupunkilaisten ja kaupungin saamattomuuden takia.
Kuluva talvi on jo osoittanut kantakaupungissa taloyhtiöiden ja liikelaitosten vastuunoton ja niiden kyvyn talvikunnossapidossa. Riittää, kun kiertelee ydinkeskustan reunoilla katselemassa kadunvarsia asuntokaduilla, jopa valtion virastojenkin kohdilla. Lumet makaavat jalkakäytävillä, parkkipaikoilla ja niiden välissä. Kyse on laiminlyönneistä. Vastuu on kiinteistön omistajalla. Meidän helsinkiläisten todellisuuden taju on kadonnut ilmastonmuutosta odotellessa, Pohjolan valkeassa pääkaupungissa. Nyt kannattaa jättää viinirypäleistutusten suunnittelu myöhemmäksi ja havahtua siihen, että täälläkin voi olla talvi, nyt ja myöhemminkin. Helsingin valmius lumitilanteissa on heikentynyt ala-arvoiselle tasolle erityisesti talo-osakeyhtiöissä, mutta eipä voi jakaa ruusuja kaupungin virastoillekkaan.
Jos ja kun edellä oleva on täyttä totta, järjestelmää täytyy muuttaa. Kaupungin tulisikin ottaa huoltovastuulleen kantakaupungin koko katuverkosto ja tehdä paikallisia huoltosopimuksia niiden kanssa, joilla oikeasti on kykyä katualueiden kunnossapitoon. Muiden osuuksien kunnossapito toteutettaisiin ja rahoitettaisiin toisin.
Miksi tilanne on se mikä on?
Lumenpoistokalustosta on luovuttu. Kiinteistöyhtiöt ovat kohdistaneet säästönsä talonmiehiin ja lumenpoistoon. Osalla ei ole enää edes lumenpoistosopimusta voimassa, säästöjä kun tällä saadaan.
Toki kyse ei ole ainoastaan ja vain taloyhtiöiden laiminlyönnistä – sitä en tarkoita.
Kaupunkilaiset ovat jättäneet sadoittain autoja suolaantumaan lumihuppujen alle, aivan kuin ne olisivat hylättyjä, estäen kuitenkin kadun puhdistamisen. Miksi asiaan ei kyetä puuttumaan! Entä puhdistamattomuuteen turvautuviin taloyhtiöihin. Uhkasakot ovat olemassa, mutta eivät käytössä! Aivan kuin kaupunki olisi hyväksynyt tapahtuneen ”ei tässä mitään voida” -periaatteella.
Kaupunkikuvallisesti on aiemmin luovuttu lumen kokoamisesta puistoihin ja mereen. Seassa on kuulemma laudanpätkiä ja koiranpaska haisee sulavassa lumessa, -niin sanotaan.
Nyt pelkästään tammikuussa ajettiin 49 000 lumikuormaa kaupungin lumenkeräyspaikoille, siis 1 600 kuorma-autollisista tammikuun joka päivä. Hillitön lumiralli, sanoisin. Entä sen järkevyys ja kustannukset? Paljon jäi vielä nykylumien alle. Niiden kanssa roudattavien lumien määrä on ehkä kaksin, ehkä kolminkertainen. Matkalla siis on 100 000 - 150 000 lumikuormaa.
Joku voisi kysyä, kuka tästä vastaa? Miksi tilanne on niin huono kun on? Tosin ei tässä mitään ihmeellistä ole, jos kalenteria katselee ajassa taakse päin. Melko normaali talvi, vuosikymmenien saatossa, mutta harvemmin näinä aikaisin joulu-tammikuussa. Mitäköhön on vielä tulossa?
Hyvät valtuutetut
Korjaaviakin toimenpiteitä on tehty.
Rakennusvirasto on muuttanut aurausjärjestystä kaupunkilaisten pelastusteiden ja muun turvallisuuden säilyttämiseksi, vastoin katujen yleisiä kunnossapidon luokitusperusteita. Useat rakennustyömaat on keskeytetty ja työvoimaa sekä -koneita on siirretty kriittisiin kohteisiin lumitöihin. Työkoneita holataan mistä saadaan. Uusia lumen vastaanottopaikkoja perustetaan Hakaniemeen, Sompasaareen ja Madonnan kentälle Jätkäsaareen Ympäristökeskuksen valvonnassa. Lumen kasaaminen puistoihin on aloitettu. Sillä helpotetaan erityisesti lähikiinteistöjen paineita. Sisäisesti on Rakennusviraston työmaaporukoissa luotu Helsingin henkeä (tämä kohta herkisti mieltäni siitä kuultuani). Em. liittyen Työsuojelupiiriin on lähetetty ilmoitus hätätöistä. Lisäksi Rakennusvirasto ja Kaupunkisuunnitteluvirasto ovat käynnistäneet varautumissuunnitelman laatimisen tulevaisuutta varten.
Esitän, että Helsingissä katsotaan peiliin kaikilla tasoilla, kaupunkilaisesta kunnan johtoon asti, talo-osakeyhtiöiden hallituksia ja huoltoyhtiöitä unohtamatta. Ja tietysti tämä koskee meitä luottamusmiehia, mutta mehän näemmekin peilin läpi:)
Arvoisa puheenjohtaja
Kantakaupungin hoitovastuiden selkeyttämisen ja varautumissuunnitelmien lisäksi kaupungin oli saatava uutta joustoa kunnossapitoresurssien säätelemiseen ja käyttöön.
Mies on jatkuvasti pahoinpidellyt vaimoaan ja nyt Kouvolan Hovi alentaa tuomiota sillä perusteella että pahoinpitelyt kuuluvat normaaliin raiskauksiin.
”Hovioikeuden perusteluista paljastuu, että muun muassa nyrkiniskut ja potkut raskaana olleeseen uhriin katsottiin ’sisältyneen’ varsinaiseen raiskaustapahtumaan.”
Radiossa tiedotetaan lumen tukkimista kaduista. Rakennusvirasto tiedustelee kuumeisesti uusia lumenkaatopaikkoja Helsingin rannoilta. Aika rientää, kuljetusmatkat on saatava lyhennettyä ennen uutta lumimyrskyä. Kaikki irtisaatava lumenkorjaus- ja –kuljetuskalusto on etsintäkuulutettu. Katujen puhtaanapitoluokitus on hetkessä muuttumassa pelastustiepainotteiseksi. Lumen läjityspaikkoja siirretään uusiin paikkoihin liikenneturvallisuuden heikentyessä tunti tuntilta. Pelastuslaitos kehottaa kaupunkilaisia lumitalkoisiin, jotta pelastustiet pysyisivät avoimina. Helsingin Satama on siirtänyt Vuosaareen laivaliikennettä ahtaalle ja mutkikkaalle ulommalle rannikkoväylälle ahtojäiden estäessä sisääntuloväylän käytön. Vesilaitos on paniikissa halkeilevien vesiputkiensa kanssa. VR vähentää junaliikennettä, ratapihat eivät pysy auki. Kansalaisfoorumeissa jo kysellään, eikö armeija voi auttaa.
Entä jos nyt tulisikin jo tiedossa olevan lumimyrskyn lisäksi voimakas merennousu tulvittaen rannat. Onneksi myräkkä on jo pohjoisesta, meri laskee, mutta kääntyessään etelän kautta länteen, jäät pakkaavat entisestään Helsingin saariston eteen. Miten käy meriliikenteen. Ja tuulen jatkuessa lännestä meri nousee ja nousee.
Em. tekstin alkuosa on todellisuutta nyt ja loppuosa fiktiota, mutta mahdollista. Pohjoisen naisten ja miesten on turha ilkkua. Jos loppuosa toteutuisi, kyseessä olisi kansallinen hätätila, onneksi toistaiseksi vain paikallinen murhe.
Oleva talvi on jo osoittanut, että Helsingin kaupungin nykyresurssit eivät riitä tämän kaltaisen, nykymittapuussa poikkkeuksellisen vaikean, luonnonilmiön ongelmien hoitamiseen. Kaupunkilaisten turvallisuus alkaa oikeasti olla jo vaarantunutta. On syytä jo kysyä, onko kaupunki edes varautunut tähän - eli ei! Jos ja kun näin on, tilanteesta on vain selvittävä mahdollisimman pienin vahingoin. Kaikki kaupungin resurssit on valjastettava nyt kaupunkilaisten turvallisuuden säilyttämiseen, kaikki. Tilanteen selkiydyttyä tapahtunut on analysoitava ja kaikkien hallintokuntien on laadittava ajankohtaiset varautumissuunnitelmat vastaisuuden varalle.
Onpa mielenkiintoista lähteä pulakauden -vuoden 2011 -budjettineuvotteluihin lumilapioiden kanssa.
Minulta on kysytty useamman kerran: voiko naisten asepalvelusta laajentaa? On kysytty, mitä haavoittuneet ja rampautuneet naistaistelijat aiheuttavat miehissä, miten syvistä jutuista onkaan viime kädessä kyse? Mitä olisi edessä naiseverstien ja –kenraalien armeijassa? Miten asia on toteutunut Israelissa ja Yhdysvalloissa? On myös kysytty, miten Suomen puolustusvoimat (viesteissä armeija) suhtautuu asiaan? Viimeiseen minulla toki on ollut vastaus, se on ollut oma mielipide.
Asiaa jo tarkastelevat useat eri ministeriöiden ja toimijoiden toimikunnat ja asiantuntijaelimet. Tasavallan presidentin, puolustusvoimien emerituskomentajan, puolustusministerin ja puolustusvaliokunnan puheenjohtajan ulostulot tässä asiassa kertovat suuntaa tulevaisuuteen.
Oma mielipiteeni on täysin selkeä - miesten ja naisten välinen tasa-arvo. Omat arvoni muodostuvat yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja demokratian ympärille.
Mitä tulee naisiin, niin seuraavat ovat omia ajatuksiani, ne perustuvat omiin havaintoihini seuratessani viime vuodet hyvinkin intensiivisesti varusmiesten taisteluharjoituksia ja taisteluammuntoja kameran linssin takaa toimittaessani Maanpuolustuskorkeakoulun kustantamaa kuva- ja tietoteosta, Santahamina - Sotilassaaren luontoaarteet! Toinen tarkastelukulmani on upseerikoulutus, jota päätyökseni teen.
Naiset otetaan puolustusvoimissa yleensä tasavertaisina taistelijoina, eriarvoisuutta ei nähdä, eikä tehdä. Poikkeaviakin ajatuksia esiintyy. Toki tiedetään ja koetaan, että taistelijatoiminnassa naisten suorituskyky on keskimäärin huonompi. Joukkotuotannossa, jolla tarkoitetaan koulutusjärjestelmää sodan ajan joukkojen kouluttamiseksi ja muodostamiseksi, naiset sijoitetaan täsmälleen samoihin sodan ajan tehtäviin kuin miehet.
Tiedetään, että Israelissa ollaan vähennetty naisten sijoittamista etulinjan taistelijatehtäviin. Haavoittumiset ovat osoittaneet miesten taistelevan viimeiseen mieheen haavoittuneen naissotilaan pelastamiseksi, vaikka ei pitäisi, koska tehtävän täyttäminen tulisi asettaa ylimmälle sijalle. Ilmiö oli Suomessa erityisen tuttu talvi- jatkosodassa. Suomalaiset taistelivat vainajankin pelastamiseksi ja menehtyivät. Stalin pitää suomalaisia tässäkin ominaisuudessa outona.
Minun silmissäni naiset ovat tehneet intille hyvää. Miesten äijä-kulttuuri on pehmentynyt, se on hyvä se. Omassa opetuksessani en edes huomaa onko kadetti tai luutnantti tai parin vuoden päästä esiupseerikurssin ja yleisesikuntaupseerikurssin kapteeni mies vai nainen. Sama koskee miehen ja naisen osoittamaa osaamista sotataidon opinnoissa.
Kansojen historiassa naisilla on aina ollut oikeus ja velvollisuus tappamiseen, mutta teollistumisen myötä tämä velvollisuus on väistynyt. Suomen vapaussodassa Mannerheim laittoi naiset lieden ääreen ja miehet sitä puolustamaan antiikkisen isänmaallisen iskulauseen kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.
Arvelen, että seuraava askel meillä tulee olemaan miesten ja naisten välisen asevelvollisuuden osallistumiskynnyksen samanlaistaminen. Miten se tapahtuu, onkin jo toinen juttu. Miksi? Meille suomalaisille, kuten muillekin pohjoismaisille kansoille, tasa-arvosta on tullut päähän pinttymä. Se ei tosin ole pelkästään hyvään päätyvä ismi, koska uros ja naaras ovat evoluution myötä kehittyneet sellaisiksi kun ovat, fyysisesti ja psyykkisesti erilaisiksi.
Suorastaan säälittävää oli seurata Helsingin kaupunginvaltuustossa tasa-arvosuunnitelman hyväksymiskeskustelua. Taisi kestää rapiat neljä tuntia. Pääteemana oli naisten huoli keski-ikäisistä miehistä ja tässä oli siis kyse tasa-arvosta. Väitän että syrjäytyvän keski-ikäisen miehen suurin haaste on, että hän ei saa olla aidosti mies ja harrastaa sitä mistä mies on kiinnostunut. Erityisen huolissaan miehistä olivat naisasialiikenaiset!
Eräs kysyjä totesi viestissään tomeran naisen saavan miehet tottelemaan paremmin. Tätäkään en mitenkään kiistä. Viimeksi taannoin, itsekin sen omakohtaisesti koin. Hiljennyin yllättäen eräässä ryhmässä, kuvamaasi kaltaisen naisen ojentaessa minua. Jos hän olisi ollut mies, en olisi niin tehnyt, olisin hänet todennäköisesti haastanut!
”17.1.1940 -43˚C. Aamu-usvaa, myöhemmin selkeää. Aamulla näytti tarkistettu väkiviinalämpömittari Konkkalassa [Viipurin koillispuolella] -43˚, mikä on ehdoton pakkasennätys kohdallani. Kannaksella lienevät meteorologit tänään mitanneet -48˚, jopa -50˚. Suurimmat lämpötilaerot ovat selitettävissä, kun ilma pysyy aivan liikkumattomana. Ulos mennessä tuntui siltä kuin olisi puukolla viilletty kasvoihin. Illalla -31˚.” Kenraali Harald Öhquist, Talvisota -päiväkirja, WSOY 1949.
Seuraavaan listaan olen koonnut lämpötila- ja säämerkintöjä Viipurista, Keski-Kannakselta Äyräpäästä ja Helsingin Kuivasaaresta. Tammikuun lämpötilat vaihtelivat Viipurissa + 3 asteesta miinus 43 asteeseen. Äyräpäässä + 4 asteesta miinus 38 celsiusasteeseen ja Helsingin Kuivasaaressa nollasta miinus 28 asteeseen. Tavattoman kylmä jakso alkoi koko Etelä-Suomen alueella sunnuntaina 14.1.1940, jolloin aamupäivän suoja muuttui illalla yli 20 asteen pakkasiin. Kuivasaaren edustalla Suomenlahti höyrysi myrskyjen rikottua jääpeitteen. Kylmät kestivät viikonpäivät laskien sen jälkeen 5-10 miinusasteen ja nousten uudestaan tammikuun viimeisellä viikolla 15-20 asteeseen.
Merkinnät perustuvat Öhquistin päiväkirjaan ja Äyräpään suojeluskunnan sekä Kuivasaaren linnakkeen sotapäiväkirjoihin.
***********************************************
VIIPURI
1.1. -15 ˚C Usvaa, iltapäivästä selkeää.
2.1. -17 ˚C Lounaismyrsky, iltapäivästä täysi lumimyrsky.
3.1. -8 ˚C Myöhään illalla selkeää ja kylmempää.
4.1. -19 ˚C Melkein selkeää.
5.1. -20 ˚C Aamu-usvaa, sitten auringonpaistetta.
6.1. -17 ˚C Aamulla hiukan pilviä, myöhemmin selkeä,tyyntä ja - -27 ˚.
7.1. -32 ˚C Aamulla hieman usvaa, tyyntä. Illalla - -22˚.
—————————————————————————————————————————
8.1. -17 ˚C Usvaista, - -14˚.
9.1. -17 ˚C Vähäistä lumisadetta, - -11˚.
10.1. -4 ˚C Pilvistä. Merkillistä kyllä iltapäivällä hiukan tihkusadetta.
11.1. 0 ˚C Aamulla pilvistä, klo 13 alkaen lumimyrskyä, - -2˚.
12.1. +3 ˚C Voimakas luodetuuli, puoliselkeää.
13.1. -2 ˚C Pilvistä, klo 13 alkaen lumisadetta.
14.1. +2 ˚C Aamulla pilvistä, klo 11 alkaen voimistuvaa pohjoistuulta ja kovia lumikuuroja. Illalla -23˚, voimakasta koillistuulta ja lumipyryä.
—————————————————————————————————————————
15.1. -29 ˚C Selkeää, kova luodetuuli. Illalla Saarelassa -33˚, Koivistolla -36˚ ja Immolan lentokentällä -39˚.
16.1. -32 ˚C Selkeää, heikkoa luodetuulta, - -34˚.
17.1. -43 ˚C Aamu-usvaa, myöhemmin selkeää. Aamulla näytti tarkistettu väkiviinalämpömittari Konkkalassa -43˚, mikä on ehdoton pakkasennätys kohdallani. Kannaksella lienevät meteorologgit tänään mitanneet -48˚, jopa -50˚. Suurimmat lämpötilaerot ovat selitettävissä, kun ilma pysyy aivan liikkumattomana. Ulos mennessä tuntui siltä kuin olisi puukolla viilletty kasvoihin. Illalla -31˚.
18.1. -31 ˚C Aamulla ja illalla usavaista, muuten selkää, - -21˚.
19.1. -18 ˚C Aamulla pilvistä, kello 12 jälkeen selkeää, illalla 26˚.
20.1. -31 ˚C Aamulla usvaa, myöhemmin selkeää, - -18˚.
21.1. -16 ˚C Aamulla usvaista; klo 15 jälkeneen pilvinevää, kova itätuuli ja -11˚.
—————————————————————————————————————————-
22.1. -10 ˚C Pilvistä, mutta pilvipeite korkealla, raikas itätuuli.
23.1. -15 ˚C Pilvistä, hiukan lumisadetta, - -13˚.
24.1. -8 ˚C Päivällä -8˚, ihana lumisade, kaakkoistuuli, illalla taas selkeää, täysikuu, voimakas länsituuli ja -12˚.
25.1. -10 ˚C Pilvistä, hiukan lumisadetta, - -6˚.
26.1. -7 ˚C Pilvistä, - - 5˚.
27.1. -6 ˚C Pilvistä, pilvipeite matalalla, - - 4˚.
28.1. -8 ˚C Aamupäivällä melkein pilvistä; klo 14 lähtien selkeää, illalla - 18˚.
—————————————————————————————————————————
29.1. -8 ˚C Klo 15 saakka pilvistä, sitten selkeää. Illalla -16˚, revontulet.
30.1. -16 ˚C Selkeää tai puoliselkeää, -16˚. Illalla pilvenevää, -13˚.
31.1. -11 ˚C Aamupäivällä usvaista, illalla -14˚.
Suomen puolustushallinnon johto värähtelee uudistusten edellä. Puolustusvoimain edellinen komentaja Juhani Kaskeala ehdotti jo toissajouluna, että varusmiespalveluksen ulkopuolelle jääville tulisi kehittää oma yhteiskuntapalvelusjärjestelmä. Tässä yhteydessä hän käytti saksalaisten mallia esimerkkinä. Saksan terveydenhuollossa palvelee vuosittain yli 50 000 kansalaisvelvollista.
Puolustusministeri Häkämies suhtautui em. esitykseen penseästi , että varusmiespalvelukselle voitaisiin tehdä korvaava koulutusjärjestelmä. Samaa mieltä oli puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Korkeaoja. Puolustusministeri pohti enemmänkin voisiko siviilipalvelusta kehittää humanitääristen tehtävien suuntaan.
Tasavallan presidentti haluaisi uudistaa asevelvollisuutta. Yhteisen alkukoulutusjakson jälkeen sotilas- ja siviilipalvelusjaksot eriytyisivät, presidentti ehdotti maanpuolustuskurssin avajaisissa 25.1.2010. Vähän niin kuin Sveitsin malliin, mietin. Sveitsissä asepalveluksen peruskoulutusjakson jälkeen voi asevelvollinen jatkaa pelastuspalvelussa.
Naisten asepalveluksesta puhutaan. Voiko nyky-Suomessa olla edelleenkin sukupuoleen perustuvaa diskriminaatioita? Mihin Suomen asevelvollisuus on menossa, entä varusmiespalvelus. Puolustusvoimien tiukentuneet kutsuntamääräykset ja toisaalta nuorten kansalaisten sotilaskunto karsivat miehiä entistä enemmän. Vuoden 2009 kutsuntaan osallistuneista miespuolista kansalaisista määrättiin palvelukseen 78 prosenttia. Sen päälle myöhemmin astuu samasta ikäluokasta väkeä vielä parin prosentin verran. Lähes joka viides mies jää jo tässä vaiheessa pois pelistä. Matkan varrella heistä tippuu vielä 5–10 prosenttia, ylikin. Yleinen asevelvollisuus eriarvoistuu kovaa vauhtia.
Toteutuuko Suomessa kansalaispalvelus, jossa asepalveluksen sijasta voidaan toteuttaa yhteiskuntapalvelus hoiva- ja/tai pelastuspalvelussa tai kansalais- ja vapaaehtoisjärjestöissä. Näin jo esitetään, miten on? Uskaltaako suomalainen yhteiskunta tehdä näin radikaaleja uudistuksia. Onko puolustusvoimilla ja yli miljoonalla reserviläisellä tai emeritus reserviläisellä valmiuksia muutokseen. Entä jos ei ole? Miten silloin käy eriarvoistuvammalle asevelvollisuudelle.
Olemme jättäneet Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennuvirastolle esityksen kaupungin talvikunnossapidon kehittämisestä. Selvityksessä tulee analysoida kuluvan talven tulos ja tehdä esitys parantamisesta.
Kuluva talvi on osoittanut helsinkiläisille, että kaupungilla on suuria vaikeuksia katujen kunnossapidossa. Muutaman päivän runsaat lumisateet ovat johtaneet viikkoja kestäviin lumenpoisto-operaatioihin. Kaupunki on yllätetty - taas kerran.
Kaupunginvaltuutettu
Yleisten töiden lautakunnan pj.
Jarmo Nieminen
Kaupunginvaltuutettu
Kaupunkisuunnittelulautakunnan pj.
Tatu Rauhamäki
PS. Tässä yhteydessä haluan kiittää Uuden Suomen bloggaajia Apua - Helsingissä on lunta -artikkeliini kirjoittamistanne ideoista ja palautteesta. Niiden avulla hahmotettiin ongelman luonne. Kiitos.
Helsingin Energia esitteli 12.1.2010 johtokunnalleen kehitysohjelman, jonka tavoitteena on kaupunginvaltuuston hyväksymien ilmastopoliittisten tavoitteiden täyttäminen vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta nostetaan 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, energiatehokkuutta lisätään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä verrattuna vertailukohtana käytettävään perusuraan ja biopolttoaineiden osuus liikenteessä nostetaan 10 prosenttiin polttoaineiden käytöstä vuoteen 2020 mennessä. Toimenpiteillä vähennetään kasvihuonepäästöjä 20 prosenttia.
Em. tavoitteista Helsingin Energian kannalta uusiutuvien osuus 20 prosenttia on kaikkein kriittisin. Kehitysohjelma luo myös puitteet hiilineutraalisuudelle vuotta 2050 lähestyttäessä, sekä Hanasaaren energianhuoltoalueen ottamiselle muuhun käyttöön.
Kehitysohjelma esittää toimenpideohjelman vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi , sekä hahmottelee toiminnan suuntaviivat vuosisadan puoliväliin saakka. Kehitys- ja toimenpideohjelma etenee vaiheittain tavoitteisiin. Ohjelman hankkeet päätetään kukin erikseen. Uusien tekniikoiden kehityksen suomat mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimääräisesti uusiutuvan energian lisäämiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.
Konsulttiselvityksen ennusteen epävarmuus lisääntyy keskipitkän aikavälin (3-5 vuotta) jälkeen erittäin voimakkaasti, joten ohjelman täsmällistä kokonaiskustannusarviota ei ole mahdollista tällä hetkellä antaa. Helsingin Energian tilaaman PricewaterhouseCoopers Oy (PwC) selvityksen perusteella voidaan todeta, että Helenin tulevaisuusskenaario, jonka perusteella tämä kehitysohjelma on laadittu, rasittaa vähiten Helsingin Energian taloutta ja siihen liittyy vähiten toteutuksellisia ja taloudellisia epävarmuuksia sekä riskejä.
Raportin esittelymateriaaliin sisältyy todella paljon pohdittavaa meille kaikille. Edellä oleva ja seuraavat kommenttini perustuvat Helsingin Energian kehitysohjelmaan, kohti hiilineutraalia tulevaisuutta, Helen 2020+.
”Kaukolämmön toimittaminen Loviisa 3 -ydinvoimalaitoksesta pääkaupunkiseudulle on todettu kannattavaksi vaihtoehdoksi. Hanke olisi toteutuessaan suurin yksittäinen toimi CO2-päästöjen vähentämiseksi Suomessa. Tässä tapauksessa Loviisa 3 -ydinvoimalaitoshanke korvaisi pääkaupunkiseudulta poistuvan sähköntuotannon ja toisi laitoskoosta riippuen lisäksi uutta sähköntuotantokapasiteettia.” Toteaa Pöyry ydinkaukolämmöstä konsulttiselvityksen loppuraportissaan 18.1.2010.
Fortum tykittää tiedotteessaan heti tiedotustilaisuuden päätyttyä ”ydinkaukolämmön olevan kustannustehokkain vaihtoehto, joka alentaa pääkaupunkiseudun päästöjä vuosina 2020-2080″.
***********************************************************************************************
Fortum järjesti tänään Helsingissä Mikonkadun Scandikissa tiedotustilaisuuden Pöyryltä tilaamastaan konsulttiselvityksestä. Hyvin organisoidussa ja tehokkaasti läpiviedyssä tiedotustilaisuudessa osoitettiin ydinkaukolämmön edullisuus ja hyvyys järjestettäessä pääkaupunkiseudun energiatalous tulevaisuudessa.
Ydinkaukolämpö osoitettiin konsulttiselvityksessä olleista energiamuodoista (hiili-/maakaasu, maakaasu-/bioenergia tai ydinlämpö/maakaasu) olevan kustannustehoikkamman, huoltovarmimman ja päästöiltään vähäisimmän. Valitsemalla ydinkaukolämmön, koko pääkaupunkiseutu saavuttaisi Kioton sopimuksessa asetetut päästönormit.
***********************************************************************************************
Konsulttiselvitys esitti ratkaisun energiajärjestelyiksi vuosille 2020–2080. Toteutuessaan Loviisa 3 tuottaisi Helsingille lämpöenergiaa vuodesta 2020/1 alkaen. ”Se on kuin Päijännetunneli”, vastasi Fortum Oyj:n toimitusjohtaja Tapio Kuula huoltovarmuudesta kysyessäni. ”Turvallinen ja varma” hän jatkoi. Konsulttityötä tai sen tuloksia kyseenalaistavia kysymyksiä ei ollut. Tai jos olikin, vastaukset olivat valmiina. Kuula myös kertoi tarvitsevansa Helsingin ja Espoon mukaan tähän hankkeeseen. Tosin hän kertoi vievänsä Loviisa 3:n läpi ilman Helsinkiäkin ja pääkaupunkin joutuvan tulevan mukaan joka tapauksessa myöhemmin. Esittelyn jälkeen toimittajia kiinnosti lähinnä kysymys, miksi Helsinki on niin vastahankainen. Eikö faktat puhu puolestaan.
Itse jäin miettimään faktoja hiukkaspäästöistä. Ne tiedot olivat minulle uusia. Niissäkin ydinkaukolämpö kerrottiin olevan helsinkiläisille terveellisimmän vaihtoehdon. Fortumin tilaustyössä kaikki oli niin selvää.
Seuraavaksi perehdyn Helsingin Energian tekemän selvityksen kimppuun. Haluan saada ymmärryksen alueen tulevaisuuden energiajärjestelyistä, siis niiden mahdollisuuksista, ympäristövaikutuksista ja kustannuksista. Olen tämän pohdinnan aloittanut aiemmassa blogissani tuulivoimasta http://jarmonieminen.blogit.uu…#comments.
Julkaisen Fortumin ja Pöyryn tiedotteet
seuraavissa komenteissani.
Kokoomuksen valtuustoryhmä. **Yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja ja Uudenmaan maakuntavaltuuston varajäsen. ** 50-vuotias, avioliitossa, kolmen nuoren miehen isä ja upseeri Helsingin Laajasalosta. Jarmo tunnetaan saaristotutkijana, kulttuurihistoria- ja luonto-oppaana, luontovalokuvaajana ja tietokirjailijana.
Kansalaisen arjen turvallisuus, ympäristökysymykset, maanpuolustus ja Suomen kansan perintö ovat ominta Jarmoa. Hänen kulttuurihistoria- ja luontoretkilleen sekä alustustilaisuuksiin ovat osallistuneet tuhannet ja tuhannet helsinkiläiset. Jarmo on huolissaan kansalaisen lähipalveluista, nuorisosta ja meren lisääntyvistä ympäristöriskeistä.
Jarmo on suoraselkäinen ja -puheinen mies. Hänet tunnetaan toiminnan miehenä. Jarmoa luonnehditaan avarakatseiseksi ja reiluksi kaveriksi, joka tiukassa paikassa osoittaa päättäväisyytensä.
